Keväällä 2021 alkoi Turun kaupungin seitsemässä peruskoulussa (5 alakoulussa ja 2 yläkoulussa) etsivän harrastustoiminnan pilotti, joka on osa Turun Harrastamisen Suomen mallin hanketta. Pilotin ajatuksena on tehdä aktiivista työtä, jotta löydettäisiin lapsen ja nuoret, joilta puuttuu mielekäs vapaa-ajan toiminta. Syksyllä toiminta jatkuu 14 koulun voimin.
Turun kaupungin kevätkauden pilotti, Etsivä harrastustoiminta, houkutteli seitsemän koulua hakeutumaan toimintaan mukaan. Pilotin tarkoituksena oli saavuttaa niitä lapsia ja nuoria, jotka jostain syystä eivät ole löytäneet tai jostain syystä päässeet mieleiseen vapaa-ajan harrastukseen mukaan. Avainasemassa kokeilussa ovat niin sanotut vastuuopettajat, jotka toimivat koko pilotin ajan tärkeimpänä äänitorvena oppilaitten tarpeille ja haluille. Opettajat yleensä tuntevat oppilaansa parhaiten ja pilotissa haluttiin saavuttaa lapsilähtöisyys.
Lapset uskalsivat kertoa paljonkin omasta työstään lapsiryhmän ollessa pieni. On ollut myös ihanaa huomata, että lapsilla tuntuu olevan keskenään hyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri sekä kukaan ei vaikuta ulkopuoliselta ryhmässä
Sofia Litsilä, harrastuskummi
Lasten ja nuorten harrastuksen puuttumiseen voivat vaikuttaa monet tekijät kuten sosioekonomiset -, sosiaaliset -, kulttuuriset syyt tai esimerkiksi erilaiset fyysiset rajoitteet ja sairaudet. Puuttumiseen vaikuttaa myös lapsen tai nuoren kyky löytää harrastustoiminta itsenäisesti. Hänen motivaationsa voi olla alhainen, vaikka mahdollisuuksia harrastaa löytyisi tai vastaavasti hänen motivaationsa harrastaa voi olla korkea, mutta tuen tarve harrastuksen löytämiseen, aloittamiseen ja sen piirissä pysymiseen voi myös suuri. Joissain tapauksissa alhainen motivaatio voi yhdistyä suureen yksilöllisen tuen tarpeeseen, jolloin pilotissa pyrittiin antamaan lapselle tai nuorelle intensiivistä ohjausta, kannustusta ja yksilöllistä tukea mielekkään harrastuksen löytymiseen.
Opettajien tukena toiminnassa on koordinaattori, joka auttaa heitä etsimään sopivia harrastuspaikkoja. Hän voi esimerkiksi antaa vastuuopettajalle listan lähialueen harrastuspaikoista, joissa oppilaiden toiveiden mukaisia lajeja tai toimintaa voisi harrastaa. Samoin hän voi auttaa vastuuopettajaa löytämään sopivia harrastuspaikkoja lapsille ja nuorille, joilla niiden puuttumiseen liittyy jokin rajoitus. Esimerkiksi etsimällä harrastuspaikkoja, jotka tukevat erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten harrastamista.
Oppilasta tuettiin harrastamaan tiedottamalla koulun kerhotoiminnasta, lähialueen matalan kynnyksen harrastuspaikoista. Järjestettiin erityisiä harrastevälitunteja, -päiviä ja -tapahtumia joissa harrastuksia saattoi kokeilla ja saada lisätietoa missä niitä voisi harrastaa. Harrastustarjonta on opettajien ja oppilaiden löydettävissä myös kaupungin tapahtuma- ja harrastuskalenterin kautta, minne toimijat (taide-, liikunta- ja kulttuuriharrastukset) voivat itse syöttää toimintansa. Yksi iso osa-alue, jonka avulla oppilasta voidaan tukea, on niin sanottu vertaismarkkinointi, eli kuinka oppilaat voivat myös kannustaa toisiaan harrastamaan. Etsivässä harrastustoiminnassa on myös mahdollisuus tarveharkintaisiin kutsukerhoihin, joiden avulla koulut voivat käyttää hankerahoitusta jonkun tietyn kerhon aloittamiseen, jos koulussa löytyisi runsaasti lajista kiinnostuneita harrastajia.
Opettajat etsivän harrastustoiminnan lähettiläinä
Etsivässä harrastustoiminnassa toimivien vastuuopettajien työtehtäviin kuului etsivän harrastustoiminnan suunnittelu, kehitys ja arviointi yhteistyössä projektityöntekijän kanssa. He kartoittivat koulun harrastamisen nykytilan ja loivat toimintasuunnitelman, jossa otettiin huomioon koulun henkilökunnan ja oppilaiden yhteinen käsitys koulun kerho- ja harrastustoiminnan tarpeista ja toiveista. Lisäksi kartoitettiin koulussa toimivien henkilöiden kiinnostus ja mahdollisuus toimia ohjaajina sellaisissa harrastuskerhoissa, joita etsivän harrastustoiminnan myötä toivottiin uusina perustettavaksi kouluun. Hankkeen koordinaattori tuki tarvittaessa ulkopuolisten ohjaajien etsimisessä. Vastuuopettaja myös vastasi koulun kerho- ja harrastustoiminnasta tiedottamisesta. Vastuuopettajille oli laskettu noin tunnin viikoittainen työaikaresurssi etsivän harrastustoiminnan parissa työskentelyyn ja siitä maksettiin opettajille lisätyön korvaus.
Lastenkulttuurikeskus Seikkailupuisto ja Turun perhetyö yhteistyössä etsivässä harrastustoiminnassa
Etsivän harrastustoiminnan pilotissa tehtiin yhteistyötä Turun kaupungin perhe- ja sosiaalipalveluiden sekä vapaa-ajan palvelukokonaisuuden välillä. Näin pystyttiin tarttumaan tärkeään asiaan, harrastamiseen, ja siihen miten voidaan mahdollistaa kaikkien lasten osallistuminen mieluisaan vapaa-ajan tekemiseen.
Yhteistyön tarkoituksena oli tavoittaa niitä lapsia, joiden perheet tarvitsivat erityistä tukea harrastusten järjestämiseen ja jotka kaipasivat mieleistä harrastustoimintaa. Lapset tavoitettiin Turun kaupungin lapsiperheiden sosiaalityön avulla, joka ehdotti lapsia toimintaan mukaan. Yhteensä lapsia mukaan ryhmään tuli kuusi. Toiminta järjestettiin Lastenkulttuurikeskus Seikkailupuiston tiloissa, jonne siirtymiseen lapsille järjestettiin ”harrastuskummit”, jotka auttoivat siirtymisessä kotoa harrastuspaikalle ja olivat työpajoissa lasten tukena. Lapsilla oli mahdollisuus tutustua erilaisiin taideharrastuksiin kuten savityöpajaan ja tanssityöpajaan.
Yhteistyössä toteutetut työpajat saavuttivat hyviä tuloksia. Ohjaajat kertoivat lasten toimineen pajoissa keskittyneesti ja lapset osallistuivat toimintaan innostuneesti. He viihtyivät toiminnassa hyvin ja myös ujommat lapset rohkaistuivat toiminnan edetessä osallistumaan aktiivisemmin. Lasten välille syntyi ystävyyssuhteita ja vanhempien ja harrastuskummien välille syntyi luottamuksellinen suhde.
”Lapset uskalsivat kertoa paljonkin omasta työstään lapsiryhmän ollessa pieni. On ollut myös ihanaa huomata, että lapsilla tuntuu olevan keskenään hyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri sekä kukaan ei vaikuta ulkopuoliselta ryhmässä”, kertoo harrastuskummi Sofia Litsilä.
”Taidepajojen avulla lapset saivat mahdollisuuden toteuttaa itseään taiteen keinoin ja monen lapsen elinpiirin ollessa suppea, koulu ja koti, saivat lapset lisää mielekästä sisältöä arkeensa. Jokainen lapsi pysyi toiminnassa loppuun asti ja löysi sen avulla itselleen mieluisan taideharrastuksen, jonka parissa he haluavat jatkaa säännöllisesti”, kertoo Marika Leinonen-Vainio, toiminnanjohtaja, Lastenkulttuurikeskus Seikkailupuisto.