Nurmijärvellä kerran viikossa ovensa avaava taidekahvila on yläkoululaisille suunnattu matalan kynnyksen taideharrastus, johon ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Vaikka taidekahvilaan saa vapaasti tulla ja mennä, siellä on joka viikko hyvä tekemisen meininki. Nuorilta on tullut kiitosta siitä, että taidekahvila on rento paikka, jossa ei tarvitse pönöttää. Nuoret toivovatkin samanlaisia matalan kynnyksen harrastuksia enemmän saataville.
Taidekahvilaan ei tarvitse ilmoittautua – eikä siellä tarvitse pönöttää
Nurmijärveläisen Seitsemän veljeksen koulun luokasta kuuluu iloista puheensorinaa. Menossa on viikoittain koulun jälkeen kokoontuva taidekahvila, jota on tänä keväänä kokeiltu Nurmijärvellä ensi kertaa kunnan ja Nurmijärven Opiston yhteistyönä. Taidekahvila on yläkoululaisille tarkoitettu matalan kynnyksen taideharrastus, johon ilmoittautumista ei tarvita.
– Nurmijärven Opistossa olemme monta kertaa yrittäneet saada nuorten keramiikkaryhmää aikaiseksi, mutta se ei ole ottanut tuulta alleen. Taidekahvila on sen sijaan vapaamuotoisempi harrastus, johon saa tulla ja mennä, ja se on lähtenyt hyvin liikkeelle heti alusta saakka. Olemme saaneet nuorilta palautetta, että taidekahvilaan on helppo ja kiva tulla, kertoo kuvataideopettaja Sanna Palmu.
Taidekahvilan ideana on tutustuttaa nuoret keramiikan ja taiteen tekemiseen matalalla kynnyksellä. Taidekahvilaan saa tulla vapaasti ja käyttää tarjolla olevia materiaaleja esimerkiksi keramiikkaan tai piirtämiseen. Saa kahvilaan tulla ihan vain hengailemaankin.
– Taidekahvilassa on annettu nuorille tilaa tehdä ja toteuttaa itseään. Jokaisella kerralla kahvilassa on ollut kunnon tekemisen meininki ja aika on tuntunut kuluvan kuin siivillä. Nuoret ovat kiitelleet meitä siitä, että taidekahvilassa ei tarvitse pönöttää, vaan harrastaa saa rennosti, summaa kouluvalmentaja Laura Raitala.
Taidekahvila on järjestetty yhteistyössä osana Harrastamisen Suomen mallin paikallista toimintaa. Taidekahvilan käytännön vetovastuu on Nurmijärven Opistolla, mutta kouluvalmentaja Raitala on ollut mukana koulun puolelta. Taidekahvilan tilaksi valikoitui Raitalan oma luokka, joka on nuorille jo ennalta tuttu.
– Olemme todella ilahtuneita varsinkin siitä, että taidekahvila on tavoittanut sellaisiakin nuoria, joilla ei ole muita harrastuksia. Harrastuksiin voi olla vaikeaa lähteä mukaan, jos nuorella ei ole omaksuttua harrastamisen kulttuuria. Taidekahvilassa sellaisia nuoria on kuitenkin ollut mukana, ja se on ilahduttavaa, Raitala ja Palmu kertovat.
Nuorten toiveissa matalan kynnyksen harrastukset
Kouluvalmentajan luokkaan on koottu erilaisia taidetarvikkeita, kuten savea ja piirustusvälineitä, joita säilytetään luokassa harrastuskertojen välilläkin. Pulpetit luokassa on järjestelty siten, että taidetta on tilaa tehdä.
– Nuorten tekemät valmiit savityöt olen vienyt Nurmijärven opiston keramiikkatilaan poltettaviksi ja tuonut poltetut työt seuraavaksi kerraksi takaisin. Nuoret ovat hyvin sitoutuneet tekemään aloittamansa taidetyöt loppuun saakka, Palmu kertoo.
Harrastusmalli, jossa etukäteisilmoittautumista harrastukseen ei tarvita, on toiminut taidekahvilassa hyvin. Palmu ja Raitala kertovat, että tarvetta ja toivetta samanlaisiin matalan kynnyksen harrastuksiin on nuorilla jo nyt laajemminkin.
– Tällaista vapaampaa harrastamisen tapaa haluaisin nähdä nuorille suunnattuna enemmänkin. Jo nyt nuoret ovat kyselleet sellaisten liikuntakerhojen perään, joihin ei tarvitsisi ennalta ilmoittautua. Monen nuoren harrastusinto kariutuu siihen, kun harrastukseen pitää ilmoittautua ja sitoutua. Taidekahvila on ollut riittävän matalakynnyksinen harrastus meidän nuorillemme, Raitala summaa.
Harrastus, johon ei tarvitse ilmoittautua, voi olla hyvä myös nuorelle, jolla on jo esimerkiksi oma harrastus urheilun parissa, mutta nuori haluaisi kokeilla jotain muutakin. Taidekahvilaan voi tulla vaikka vain kerran ja tuumia, voisiko taideharrastus sopia jo olemassa olevan harrastuksen rinnalle.
Palmu ja Raitala kertovat, että parasta markkinointia taidekahvilalle on ollut nuorten oma puskaradio. Taidekahvilan kävijämäärä onkin pikkuhiljaa lisääntynyt, kun sana siitä on kiirinyt koulun käytävillä.
– Harrastuksia on haasteellista markkinoida vain Wilma-viesteillä, sillä niitä lukevat pääasiassa nuorten vanhemmat. Halu harrastaa täytyy lähteä nuoresta itsestään, Palmu ja Raitala tuumivat. – Taidekahvila on madaltanut nuorten kynnystä tutustua taiteeseen ja todeta, että taidekin voi olla kiinnostava juttu, he summaavat.