”Jäke harrastaa” Järvenpään Harrastamisen Suomen mallin hankkeessa aloittaa lukuvuonna 2021–2022 pilottina kaksi koulua. Tavoitteena on lisätä kouluissa iltapäivisin tapahtuvaa harrastustoimintaa, niin että hyvä harrastamisen kulttuuri juurtuu osaksi koulujen arkea. Juurruttamisen keinoina käytetään muun muassa joidenkin kerhojen ”korvamerkitsemistä” kuljetuksen tarvitsijoille, harrastusesittelyjä ja etsivää harrastustoimintaa.
“Tärkein tavoitteemme on löytää ne oppilaat, joilla ei ole vielä harrastuksia ja motivoida heitä mielekkään tekemisen pariin iltapäivisin koulupäivän jälkeen. Pilottikouluina tässä hankkeessa ovat Kartanon koulu ja Järvenpään yhteiskoulu”, kertoo Jäke harrastaa -hankkeessa mukana oleva nuorisopalvelujen päällikkö Anu Puro.
4.–5.-luokkalaiset tarvitsevat korona-ajan jälkeen kipeästi harrastustoiminnan elvyttämistä. Harrastamisen Suomen mallin hanke osuu todella, todella hyvin tähän tilanteeseen!
Anu Puro, nuorisopalvelujen päällikkö
Suurin kynnys ei aina ole matka
Vaikka Järvenpää on suhteellisen pienellä alueella, voi alaluokkaisella harrastukseen meno olla haasteellista tai kulkemiseen julkisilla kulkuneuvoilla ei ole varaa.
“Järvenpää on sillä lailla ihanteellinen kunta, että keskustan alue on vain noin kolme kilometriä. Tosin sillä matkalla on kolme junaseisaketta. Bussiliikennettä keskustassa ei juurikaan ole”, Anu kuvailee.
“Toki kynnys ei aina ole se matka. Suurempana esteenä voi olla lähtemisen kynnys: rohkeus ja uskallus lähtemiseen ja liikkumaan oppimiseen. Kun kysyimme nuorisotiloissa nuorilta, missä he asuvat, huomasimme, että aika paljon lapsia ja nuoria tuli keskustan ulkopuolelta – matka ei siis aina ole kynnys osallistua.”
Kuljetusten ratkaisemiseksi suunniteltiin ns. harrastebussia, joka kuljettaisi iltapäivisin oppilaita sellaisiin harrastuksiin, joita ei voida järjestää kouluilla.
Harrastebussin kanssa tuli kuitenkin yllättävä pulma: kun ensimmäiset kerhot saatiin käyntiin innokkaiden määrä pääsi yllättämään ja kerhot tulivatkin heti täyteen, eivätkä oppilaat tarvinneetkaan bussia, kun kulkeminen oli järjestynyt muulla tavalla. Ei ollut myöskään järkevää järjestää keskustan kouluilla kerhotoimintaa, jota voi pitää lähikouluilla ilman että lasten tarvitsee lähteä minnekään omalta koulultaan.
Nyt suunnitteilla on organisoida keskustassa tapahtuvaa kerhotarjontaa uudella tavalla. Joitain kerhoja “korvamerkitään” keskustan ulkopuolella asuville ja tarjotaan niitä vain harrastebussia käyttäville oppilaille, niin ettei kulkeminen olisi kenellekään este mukaan harrastukseen pääsemiselle.
Harrastamisen Suomen mallin hankkeella elvytetään koronan kuihduttamaa 4.–5.-luokkalaisten harrastustoimintaa
”Hanke osuu tosi hyvin tähän koronan jälkeiseen tilanteeseen. THL:n kouluterveyskyselyn tulosten mukaan yläkoululaisilla, lukiolaisilla ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla nuorilla lähes kaikilla (90–98 %) on ainakin yksi harrastus viikossa. Sen sijaan 4.–5.-luokkalaisilla 80 % kyselyyn vastanneista on joku harrastus. Tämä vahvisti meidän käsitystämme siitä, että 4.–5.- luokkalaiset tarvitsevat korona-ajan jälkeen enemmän harrastustoiminnan elvyttämistä. Harrastamisen Suomen mallin hanke osuu todella, todella hyvin tähän tilanteeseen”, hehkuttaa Anu.
Harrastamisen kulttuurin juurtuminen voi vaatia myös opettelua – pitää oppia harrastamaan myös koululla koulupäivän jälkeen. Yläkoululaisilla on enemmän haastetta jäädä koululle harrastuksiin, ennemmin kai halutaan viettää vapaa-aikaa muissa ympäristöissä kavereiden kanssa. Nuoremmat oppilaat eivät ehkä niinkään karsasta koulua paikkana, jossa voi myös harrastaa vapaa-aikanaan.
”Olemmekin kartoittaneet keskustan alueen harrastuspaikkoja ehkä vähän uusin silmin. Tavoitteena on yhteensovittaa olemassa olevia tahoja, kerhoja ja tiloja niin, että harrastaminen mahdollistuu myös heti koulupäivän jälkeen. Tiloina voivat toimia vaikkapa nuorisotalo tai uimahalli. Lisäksi etsimme uusia kumppaneita, esimerkiksi kuntosaliyrittäjiä, jotka voisivat lähteä mukaan tähän hankkeeseen”, Anu kertoo.
Koulu ei voi tarjota tiloja kaikkeen harrastamiseen. Simppeli, hyvä esimerkki on lemmikkikerho, jota ei allergiasyiden takia voi järjestää koulun tiloissa. Onneksi sopiva tila lemmikkikerholle löytyi ihan koulun vierestä.
“Alakoululaisen keskuudessa lemmikkikerho on tosi suosittu. Suunnittelimme kaksi kerhoa, toisen alakoululaisille ja toisen yläkouluikäisille. Totesimme pian, että yläkoululaisten kerho ei tullutkaan täyteen, toisin kuin heti täyttynyt alakouluikäisten kerho. Niinpä tarjosimme toisenkin kerhon alakouluikäisille, ja nyt on käynnissä kaksi täyttä kerhoa, jossa pääsee iloisesti puuhaamaan ja tutustumaan erilaisiin lemmikkeihin”, Anu myhäilee.
Haastavinta ohjaajien saaminen alkuiltapäivään
Haastavimmaksi koko hankkeessa on osoittautunut, mistä saadaan riittävästi ohjaajia kerhotoimintaan alkuiltapäivään. “Kello 14–16 on se hetki, missä meidän pitäisi olla. Se on myös kaikista haasteellisin aika saada ohjaajia”, Anu Puro kuvailee.
“Olemme kartoittaneet mm. Järvenpään kaupungin muun henkilöstön, esimerkiksi koulunkäynninohjaajien, mahdollisuuksia toimia harrastekerhojen ohjaajina, olleet yhteydessä eri seuroihin ja järjestöihin. Olemme olleet yhteydessä mm. Step -koulutukseen ja tavoitelleet siellä opiskelevia, tulevia ohjausalan ammattilaisia, josko heillä olisi kiinnostusta ohjata kerhoja opiskelujensa ohessa. Onneksi kiinnostuneita ja innostuneita tahoja aina löytyy!”
Etsivät harrasteohjaajat mukana koulun arjessa
Jäke Harrastaa -hankkeeseen palkattiin kaksi etsivää harrasteohjaajaa. Harrasteohjaajat jalkautuvat hankkeeseen nimettyihin pilottikouluihin ja tavoittelevat harrastamattomia oppilaita sekä tuottavat ja koordinoivat maksutonta harrastekerhotoimintaa. Kouluilla heillä on mahdollisuus olla mukana nuorisopalvelujen toteuttamissa välituntitoiminnoissa, tutustua sen avulla oppilaisiin ja kuulla suoraan, mitä harrastuksia oppilaat toivovat.
“Harrasteohjaajien osalta hanke on lähtenyt todella hyvin käyntiin. He ovat kouluilla koulunuorisotyön mukana ja ovat käynnistäneet useita kerhoja, muun muassa lemmikki- ja mopokerhot ovat alkaneet, samoin meillä on boffausta, kokkikerhoa ja pelitalotoimintaa“, Anu kuvailee hanketta pilottikouluilla.
Kerhojen käynnistämisen lisäksi harrasteohjaajat etsivät kerhoihin ohjaajia, ja esimerkiksi seuroja, jotka ovat sitoutuneet toteuttamaan harrastekerhoja. Etsivien harrasteohjaajien päätyötä on kumppanien löytäminen osaksi hanketta, harrastetoiminnan koordinoiminen ja tukeminen sekä harrastamattomien oppilaiden löytäminen. Usein harrastamattomat oppilaat tarvitsevat tukea harrastuksen aloittamiseksi, tässä etsivät harrasteohjaajat ovat myös avainasemassa oppilaan harrastamisen motivaation löytymiseksi ja toimintaan sitoutumiseksi.
Syysloman aikana järjestettiin kerhotoimintaan, jossa joka päivä pääsi tutustumaan johonkin uuteen harrastukseen, esimerkiksi kiipeilyyn, kokkikerhoon ja keilaukseen. Kerhoista löytyy osaamista myös erityisen tuen tarpeessa oleville lapsille ja nuorille. Ohjaajat pitävät lapsiin ja nuoriin yhteyttä ja auttavat kaikkia mukaan harrastamisen pariin.