Hyppää sisältöön

Yhteistoiminnallinen suunnittelu elokuvaharrastuksessa

Harrastamisen Suomen mallin ryhmässä kuvataan draamaa. kuvaaja: Maria Blom

Elokuva on ryhmätyönä tehtävää taidetta, jossa on paljon eriytyneitä työnkuvia. Sen opettaminen vaatii monenlaisia asioita ryhmäprosessien hallinnasta tekniseen, taiteelliseen ja elokuvakulttuuriin liittyvään osaamiseen. Koska valmista runkoa viikoittaiselle elokuvaharrastukselle ei ollut, elokuvalukutaidon ja -kasvatuksen asiantuntijajärjestö Koulukino kehitti oman tuntisuunnitelmansa yhdessä ohjaajien kanssa.

kuvataan takaapäin
Elokuvaharrastuksessa kuvataan elokuvia. kuvaaja: Siiri Siltala

Elokuvaharrastuksen lähtötilanne

Aloitimme elokuvaharrastuksen tekemisen Helsingissä Harrastamisen Suomen mallin pilotissa. Elokuvaharrastusta voi toteuttaa monella tavalla; tässä kerrotaan harrastuksesta, jonka pääpaino on osallistavalla ja itse tekemiseen perustuvalla lähestymistavalla. Lapset tutustutetaan ohjatusti erilaisiin elokuvakerronnan keinoihin, joita he saavat hyödyntää tehdessään alusta loppuun itse ideoimiaan, kuvaamiaan ja editoimiaan lyhytelokuvia.

Elokuva poikkeaa muista taideharrastuksista siinä, että valmista mallia pitkäkestoiselle elokuvaharrastukselle ei ole. Viikoittaista elokuvaharrastusta on tarjolla pääasiassa niissä toistaiseksi harvoissa kuvataidekouluissa, joissa on mediataidekokonaisuus – muuten elokuvaharrastus Suomessa on paljolti omaehtoiseen tekemiseen ja erilaisiin työpajoihin painottuvaa. Verrattuna moneen muuhun taideharrastukseen ohjattu elokuvaharrastus on siis verrattain jäsentymätöntä.

Samasta asiasta kertoo monessa kunnassa koettu elokuvaharrastuksen ohjaajien löytämisen vaikeus. Siinä missä taidekasvattajia valmistuu vuosittain useammasta yliopistosta tai korkeakoulusta ja esimerkiksi teatteri-ilmaisun ohjaajia on koulutettu johtamaan lapsia itse tehden ja kokeillen teatterin ja sirkuksen maailmaan, elokuvailmaisun ohjaamiseen tai elokuvapedagogiikkaan perehdyttävää koulutusta ei Suomessa ole. Taidekasvattajan pedagogisissa opinnoissa ei juuri nosteta esiin elokuvataiteen opetusta, ja elokuvataiteen opetus puolestaan on keskittynyttä ja vahvasti elokuva-alalle valmistavaa, eikä itsessään anna valmiuksia elokuvaharrastuksen vetämiseen lapsille ja nuorille. Sekä pedagogista että elokuvaosaamista omaavan ohjaajan onkin täytynyt hankkia toinen vahvuuksistaan puhtaasti oman työhistorian ja kiinnostuksen kohteiden kautta. Vaikka elokuvan saralla on monia hyviä toimijoita, jotka ovat tämän juovan ylittäneet juuri henkilökohtaisen kiinnostuksen voimin, tilanne aiheuttaa omat haasteensa. Tulijoita elokuvaharrastukseen olisi: elokuva on edelleen koululaiskyselyissä usein esiin nouseva harrastus, ja Suomen mallin myötä laajamittaisen ja saavutettavan valtakunnallisen elokuvaharrastuksen mahdollisuudet ovat loistavat. Olemme siis tilanteessa, joka sekä on ohjatun elokuvaharrastuksen kehittämiselle otollinen, että suorastaan vaatii sitä. ”Meillä on 20 vuoden kokemus elokuvakasvatuksen kehittämisestä Suomessa. Harrastamisen Suomen malli on loistava mahdollisuus edistää elokuvaharrastusta laajassa yhteistyössä, lasten toiveista lähtien”, vakuuttaa Outi Freese, Koulukinon toiminnanjohtaja.

Meillä on 20 vuoden kokemus elokuvakasvatuksen kehittämisestä Suomessa. Harrastamisen Suomen malli on loistava mahdollisuus edistää elokuvaharrastusta laajassa yhteistyössä, lasten toiveista lähtien.

Outi Freese, Koulukinon toiminnanjohtaja

Yhteistoiminnallisesti alkuun

Miten sitten lähteä kehittämään ohjattua viikoittaista elokuvaharrastusta tässä tilanteessa? Helsingissä, jossa osaltamme toteutamme Harrastamisen Suomen mallin elokuvaharrastusta, lähdimme ratkaisemaan tilannetta palkkaamalla ohjaajia, joilla oli sekä kokemusta elokuvanteosta että tottumusta lasten kanssa toimimisesta. Emme ottaneet kantaa siihen, miltä elokuvanteon osa-alueelta elokuvaosaamisen piti olla, ja ohjaajiksi löytyi laaja joukko ihmisiä, joilla oli keskenään hyvinkin erilaisia taustoja. Vuonna 2021 ohjaajina toimi ihmisiä niin kuvataidekasvattajan, fiktio-ohjaajan, dokumenttiohjaajan, näyttelijän, elokuvaajan, elokuvatieteilijän, medianomin kuin elokuvaan erikoistuneen kulttuurintuottajan taustoista. Tuntisuunnitelman tekeminen valmiiksi monipuolisen pätevälle ohjaajaryhmälle ei olisi ollut järkevää. Toisaalta elokuvaa ei voi mielekkäästi kuvata ottamatta haltuun useita osa-alueita ja tekemättä monia valmistelevia työvaiheita; että nämä saadaan käytyä läpi, tarvitaan pitkän tähtäimen suunnitelma harrastukseen. Yksittäiselle ohjaajalle tämän tekeminen olisi ollut hyvin aikaavievää, ja lisäksi toivoimme, että kaikki ohjaajat etenisivät suunnilleen samassa tahdissa ja samalla logiikalla. Tasalaatuisuuden lisäksi tästä oli käytännön hyötyä, jos sijaisjärjestelyjä tuli eteen, sillä ohjaajat saivat omatoimisesti tarjota sijaistamismahdollisuutta aina ensisijaisesti muille ohjaajille.

Harrastusrunko ja -suunnitelma kehitettiin kokonaisuudessaan yhteistoiminnallisesti. Ohjaajien tuominen saman pöydän (tai tässä tapauksessa Teamsin) ääreen antoi mahdollisuuden hyötyä heidän moninaisista ja elokuvanteon eri osa-alueita heijastavista taustoistaan. Lopullisessa suunnitelmassa katsottiinkin elokuvantekoa monelta eri kantilta, paljon laajemmin kuin yhden ihmisen tekemässä suunnitelmassa olisi ollut mahdollista. Yhdessä suunnitellun harrastusrungon lisäksi keväällä pidettiin ohjaajapalaveri aina viikon alussa. Siinä puhuttiin yhdessä kaikkien kuulumiset, keskusteltiin matkan varrella ilmenneistä haasteista ja mietittiin kyseisen viikon ohjelmaa. Lähestymistapa toimi hyvin, monta hienoa elokuvaa tehtiin ja lasten antama arvosana harrastukselle oli tuona ensimmäisenä keväänä peräti 9,4.

Käsikirjoituksia
Elokuvaharrastuksessa tehdään käsikirjoituksia elokuviin. kuvaaja: Karoliina Gröndahl

Kuinka edetä?

Yhteissuunnittelu oli alkutilanteessa erittäin toimiva keino saada harrastus käyntiin. Tämän lisäksi suosittelemme kannustamaan ohjaajia myös keskinäiseen viestintään, sillä tämä mahdollisti joustavan sijaisten kysymisen sekä kollegiaalisen tuen ja ongelmanratkaisun ilman, että harrastuksen toteuttajan täytyi vastata jokaiseen kysymykseen – usein muiden samaa työtä tekevien ratkaisut olivat sitä paitsi kaikkein käytännöllisimpiä.

Vaikka yhteissuunnittelu ja ohjaajien keskinäisen viestinnän tukeminen mahdollistivat mielekkään elokuvaharrastuksen käynnistämisen ja jatkamisen hyvinkin joustavasti ja tehokkaasti, on toki huomioitava, että moinen ei tapahdu itsestään. Yhteissuunnitteluun, tapaamisiin ja jaettuun kommunikaatioon pitää kannustaa, niille pitää olla aikaa ja tilaa – ja niitä pitää fasilitoida. Tämän toimintamallin valitsevalla harrastustoimijalla täytyy siis olla joku, joka pitää kokonaisuudesta huolta. Tähän tarvitaan sekä kiinnostus että kyky tehdä asioita joustavasti yhdessä. Omien kokemustemme valossa olemme kuitenkin sitä mieltä, että tämä oli paras tapa saada harrastus käyntiin, ja suosittelemme sitä lämpimästi.

Elokuvan suunnittelua
Elokuvan suunnittelua. kuvaaja: Karoliina Gröndahl

Elokuva Harrastamisen Suomen mallin harrastuksena -webinaari

Koulukinoyhdistys järjestää 18.2. Harrastamisen Suomen mallia kunnissa toteuttaville tahoille webinaarin, jossa käydään läpi elokuvan ominaispiirteitä harrastuksena ja etsitään ratkaisuja erilaisiin kysymyksiin, jotka koskevat elokuvaharrastusta ja sen käytännön toteutusta. Koulukino on valtakunnallinen elokuvanlukutaidon ja elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö.

Elokuvaharrastuksessa tehtyjä videoita

Katso kevään elokuvaharrastuksessa tehtyjä elokuvia

Katso syksyn elokuvaharrastuksessa tehtyjä videoita

Koulukino julkaisee myös mielellään muiden harrastusryhmien elokuvia, jos julkaisuluvat ovat kunnossa.

Lisätiedot
Koulukinolta voit kysyä neuvoa elokuvaharrastuksen toteuttamisessa.

Koulukinoyhdistys
kelaamo@koulukino.fi
koulukino.fi,

Jaa somessa:

Muita käytänteitä