Hyppää sisältöön

Matalan kynnyksen taidehöntsää Espoossa

Marko Saarelaisen graffitiryhmät tavoittivat laajasti eri kulttuuritaustoista tulevia nuoria. Kuva: Ovet auki harrastuksiin – Etsivän harrastustyön kokemuksia -seminaarin graffitityöpajasta.

Espoon Etsivän harrastustoiminnan pilotissa taideohjaajat jalkautuivat kymmenelle espoolaiselle koululle ohjaamaan matalan kynnyksen taideharrastuksia, kuten teatteria, graffitityöpajoja ja musiikkia. Kokemukset pilotista olivat hyviä – nuoret sitoutuivat harrastuksiin ja taidetoiminta tavoitti hyvin eri kulttuuritaustoista tulevia nuoria.

Espoossa Etsivän harrastustoiminnan pilottia toteutettiin vuoden 2022 elokuusta joulukuuhun. Pilotin tarkoituksena oli jalkauttaa taideohjaajia kouluille. Pilotissa taideohjaajina työskentelivät Pauliina Lintula, Marko Saarelainen ja ukrainalainen Sofiia Yakovyshyna, jotka kertoivat harrastuspilotin kokemuksistaan Ovet auki harrastuksiin – Etsivän harrastustyön kokemuksia -seminaarissa helmikuun alussa.

Pilotit ovat osa Lapsistrategian toimenpidettä nro 23: Harrastamisen Suomen malli tukee kaikkien lasten oikeutta myönteiseen tulevaisuuteen ja heidän osallisuuttaan yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Pilotista kiertyneitä oppeja voi hyödyntää Harrastamisen Suomen mallin toiminnassa avustusohjeen puitteissa.

Marko Saarelainen puhuu puhujanpöntössä ja hänen vieressään seisovat Pauliina Lintula ja Sofiia Yakovyshyna.
Pauliina Lintula, Marko Saarelainen ja Sofiia Yakovyshyna kertoivat harrastuspilotin kokemuksista Ovet auki harrastuksiin – Etsivän harrastustyön kokemuksia -seminaarissa helmikuun alussa.

Taidehöntsää harrastamattomille nuorille

Etsivän harrastustoiminnan pilotissa taideohjaajat järjestivät matalan kynnyksen taideharrastusryhmiä kymmenellä eri kohdekoululla Espoon alueella. Ohjaajat kävivät jokaisella koululla yhtenä päivänä viikossa ohjaamassa ”taidehöntsää” niille 5.–7.-luokkalaisille, joilla ei vielä ollut harrastusta. Harrastus järjestettiin heti koulupäivän jälkeen koulun tiloissa.

– Kohteena pilotissa olivat koulut, joissa on eniten sellaisia nuoria, joilla ei ole harrastusta, ja joissa on paljon vieraskielisiä oppilaita. Kaikissa kohdekouluissa innostuttiin pilotista ja lähes jokaisesta löytyi harrastustoiminnalle sopiva tila, Lintula ja Saarelainen kertovat.

Pilottitoiminnan taustalle rakentui vahvat verkostot esimerkiksi taiteen perusopetuksen, etsivän nuorisotyön sekä liikunta- ja nuorisopalvelujen kanssa. Kouluilla tehtiin tiivistä yhteistyötä oppilashuollon kanssa. Kuraattorit välittivät viestiä ja mainoksia harrastuksista oppilaille sekä vanhemmille.

– Joillain kouluilla kerättiin ennakkoilmoittautumisia harrastuksiin esimerkiksi koulukuljetusten vuoksi, mutta toisilla kouluilla mentiin avoimien ovien meiningillä, mitä me ohjaajat toivoimmekin, Lintula ja Saarelainen summaavat.

Teatteria, graffiteja ja musiikkia

Lintula kertoo matalan kynnyksen taideharrastuksen tarkoittavan sitä, että toiveet ja tavoitteet harrastukselle tulevat nuorilta. Lintulan vetämissä matalan kynnyksen teatteriryhmissä tartuttiinkin taiteen keinoin nuorten maailmasta nouseviin ilmiöihin ja teemoihin.

– Teatteriryhmässä saattoi aluksi olla vain yksi nuori, joka kutsui mukaan kaverinsa, jotka kutsuivat taas omat kaverinsa. Etsivässä harrastustoiminnassa resurssinamme olivat sitkeys, aika ja ohjaajan viikoittainen sitoutuminen, vaikka vain yhdenkin nuoren takia. Meillä oli aikaa antaa ryhmän muodostua, Lintula täsmentää.

Saarelainen puolestaan perehdytti nuoria graffititaiteen maailmaan omissa harrastusryhmissään. Tavoitteena oli tutustua graffitin muotokieleen ja harrastusvälineisiin. Graffiteihin tutustuttiin väritystehtävillä, piirtäen ja maalaten erilaisille pinnoille.

– Oletimme, että graffitiharrastus vetäisi mukanaan menevämpiä poikia, mutta suurin osa harrastajista olikin tyttöjä. Suuri osa osallistujista oli myös muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvia, Saarelainen kertoo.

Teatterin ja graffitien lisäksi pilotissa oli mukana myös musiikkia. Ukrainalainen Yakovyshyna piti musiikkikerhoa ukrainalaisille pakolaisille. Nopeasti kuitenkin huomattiin, että harrastaminen on pakolaisille ajankäytöllisesti vaikeaa.

– Ukrainalaiset nuoret kävivät kahta koulua yhtä aikaa. Suomalaisen koulupäivän jälkeen he siirtyivät etäyhteyksin ukrainalaiseen opetukseen. Siksi harrastamiselle ei jäänyt tarpeeksi aikaa, Yakovyshyna valottaa. Kokemukset pilotista olivat joka tapauksessa hyviä. Lintula ja Saarelainen kertovat, että nuoret sitoutuivat harrastuksiin hyvin ja suuri osa heistä halusi myös jatkaa harrastusta jatkossa. Yksi suurimmista onnistumisista oli, että kerhot tavoittivat laajasti eri kulttuuritaustoista tulevia nuoria.

Pilotissa opittua

Lintula, Saarelainen ja Yakovyshyna oppivat Etsivän harrastustoiminnan pilotin aikana paljon. Alla muutamia oivalluksia matalan kynnyksen taidetoiminnasta:

  • Aikataululliset ongelmat ovat yleisin syy, miksi taideharrastuksiin ei hakeuduttu. Koulupäivän jälkeen nuorilla on kielitunteja, uskonnonopetusta, koulukyytejä tai yksinkertaisesti nälkä.
  • Taideharrastukseen hakeuduttiin, sillä se oli maksutonta, sopivaan aikaan, kiinnostavaa sisällöltään tai mukana oli myös kavereita.
  • Kuraattorien panos oli pilotissa tärkeä. He viestivät harrastuksista nuorille.
  • Sijaisjärjestelyihin ei varauduttu ja viestit perutuista tunneista eivät aina tavoittaneet oppilaita. Tämä saattoi vaikuttaa osallistujamääriin.
  • Taideohjaajien jalkautuminen koululle mahdollisti erilaisiin taideharrastuksiin tutustumisen.
  • Harrastuksiin sitouduttiin ja lähes kaikki jatkavat harrastusta.
  • Pilotissa tavoitettiin hyvin eri kulttuuritaustoista tulevia nuoria.

Lisätietoja
Espoon Harrastamisen mallin eli Espoon harrastuspolun verkkosivu

Jaa somessa:

Muita käytänteitä